Sieni-infektiot, niiden hoito ja tartuntojen ehkäisy
24.2.2016
Kirsi Juuti, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri CatVet Kissaklinikka
Kissoilla tavataan useita eri sienitartuntoja. Yleisin aiheuttaja on Microsporum canis; sen osuus tartunnoista on yli 90%. Muita aiheuttajia ovat Trichopython, Epidermophyton ja muut Microsporum-sukuihin kuuluvat sienet. Microsorum canis -tartunnan lähteenä on pääsääntöisesti aina kissa, kun taas Trichopython-tartunnan taustalla ovat jyrsijät ja toisinaan karja (T.verrucosum). Tartunta voi myös tulla välillisesti harjojen, lelujen tai saastuneen ympäristön seurauksena. Ulkomailla sienitartunnat kissaloissa ja löytöeläintaloissa ovat huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa eikä niiden torjuntaan panosteta samalla tavalla kuin meillä. Koska nämä aiheuttajat voivat tarttua eri eläinlajien ja ihmisten välillä, puhutaan zoonoositartunnoista.
Kissalla sienitartunta ei välttämättä aiheuta oireita tai oireet voivat olla hyvin lievät. Osa kissoista paranee tartunnasta spontaanisti ilman hoitoa, mutta ihmiselle aiheuttaman tartuntariskin takia kaikki tartunnat tulee hoitaa asianmukaisesti. Lapsilla, vanhuksilla ja niillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt esim. taustasairauden tai lääkityksen takia, tartunta voi olla vaikea hoitaa. Se voi aiheuttaa lapselle pysyvän kaljuuntumisen tulehdusalueella ja lisätä ennestään sairaan ja heikon ihmisen kärsimystä.
Miltä sieni-infektio näyttää?
Oireettomilla kantajilla infektio ei aiheuta mitään oireita, mutta vakavasti sairastuneella kissalla voimakas ihotulehdus voi levitä kauttaalleen ja kissa menettää karvoituksensa jopa pysyvästi.
Tartunnan diagnosointi
Paras tapa diagnosoida sientartunta on näytemateriaalista tehty sieniviljely ja mahdollinen PCR-varmistus. Näytemateriaalina voi olla kissasta otettu karva/ihonäyte tai ympäristöstä otettu pintanäyte. Viljely voi kestää useita viikkoja, koska osa sienikannoista kasvaa hitaasti tai esim. kissan pesu ja/tai sen saama lääkitys ennen näytteenottoa hidastaa kasvua tai estää sen kokonaan. Sienen inkubaatioaika on 1-3 viikkoa tartunnasta.
Diagnoosin varmistamiseen voidaan käyttää myös nk. Woodin lamppua, koska monet sienitartunnoista fluoresoivat. Tämä on kuitenkin epätarkka menetelmä, koska vain 50% M.canis kannoista fluoresoi ja muut sienet eivät juurikaan sitä tee. Näytteen mikroskopointi ei ole juurikaan sen tarkempi tai parempi diagnoosikeino, joten epäilyt suositellaan aina varmistettavaksi sieniviljelyllä.
Sienitartunnan hoito
Sienitartunnan hoito on pitkäjänteistä ja se voi kestää kauan riippuen siitä, kuinka paljon hoidettavia eläimiä on ja millaisessa ympäristössä ne asuvat. Joskus tartunnasta on mahdotonta päästä eroon, koska ympäristöä ei pystytä saneeraamaan riittävän tehokkaasti. Pelkkä yksittäisen tartunnan saaneen kissan hoito ei auta, vaan on hoidettava myös oireettomat kissat ja huolehdittava siitä, että elinympäristö saadaan puhdistettua riitävän tehokkaasti. Muuten koko hoitotyö menee hukkaan ja tartunta uusiutuu.
Jos taloudessa on paljon kissoja, ne olisi hyvä jakaa pienempiin ryhmiin ja erillisiin tiloihin: pennut omaan ryhmäänsä jo ennen hoidon aloittamista. Hoitovälineiden ja kissojen siirtämistä huoneitten välillä ei suositella hoidon aikana.
Jos talouden muilla eläimillä tai ihmisillä on oireita, myös ne tulee hoitaa samanaikaisesti.
Yksittäisen kissan hoito
Turkin ajelu ja pesu
Jos kyseessä on pitkäturkkinen kissa, turkin ajelu helpottaa hoitoa ja vähentää sieni-itiöiden määrää turkissa. Turkin ajelu on syytä tehdä helposti puhdistettavassa tilassa, jolloin tartuntamateriaali (karva) on helpompi kerätä ja hävittää (mieluiten polttamalla). Jos turkin ajelu tehdään eläinlääkäriasemalla tai trimmaamossa, tartunnasta pitää ehdottomasti kertoa ennen toimenpidettä. Ajelu on tehtävä varovasti, jotta iho ei mene rikki, koska rikkoutunut iho pahentaa tulehdusta. Itse tulee suojautua käyttämällä suojavaatetta ja kertakäyttöhanskoja. Lyhytturkkisilla kissoilla ajelua ei tarvitse tehdä.
Kissa suositellaan pestäväksi Malaseb-shampoolla (reseptivalmiste, joka on rekisteröity kissalle) kahdesti viikossa muun hoidon ohella koko hoitojakson ajan. Pesussa noudatetaan shampoon valmistajan ohjetta. Pesun ja kuivumisen aikana on ehdottomasti käytettävä kauluria, jotta shampoota ei päädy kissan suuhun. Kaksi muuta pesuun käytettyä shampoota ovat Imaverol (resepti) ja Nizoral (vapaakaupan tuote), mutta kumpaakaan näistä ei ole rekisteröity kissalle. Pesun aikana suositellaan kostutustippojen käyttöä silmiin suojaamaan mahdollisilta shampooroiskeilta.
Lääkitys suun kautta
Suun kautta annetusta lääkityksestä päättää aina hoitava eläinlääkäri.
Itrakonazoli. Sienihoitoon tarkoitetuista lääkkeistä ensijainen valmiste on ainoa kissoille rekisteröity sienilääke itrakonatsoli kauppanimellä Itrafungol. Osa sienikannoista voi olla resistenttejä lääkkeelle. Mikäli hoitovastetta ei saada huolimatta asianmukaisesta paikallishoidosta ja ympäristön puhdistuksesta, on syytä vaihtaa lääkitystä. Tiineitä ja imettäviä naaraita ei voi lääkitä, mutta pennut voidaan lääkitä erityistapauksissa jopa 6 viikon iästä alkaen. Lääke on pääsääntöisesti hyvin siedetty, yleisin haittavaikutus on ruokahaluttomuus. Vakavampien haittavaikutusten esiintyessä (esim. maksaentsyymien nousu) hoito on keskeytettävä.
Terbinafiini. Uusin lääke sieni-hoidossa on terbinafiini, jota voidaan myös käyttää nk. pulssiterapiana. Haittavaikutuksista yleisin on oksentelu, kutinaoireita voi myös ilmetä. Lääkettä ei ole rekisteröity kissalle.
Griseofulviini. Aikaisemmin yleisimmin käytetty lääke griseofulviini on nykyään erikoislupavalmiste. Griseofulviini on annettava rasvaisen ruuan kanssa, jotta se imeytyisi. Haittavaikutuksena on ruokahaluttomuus ja oksentelu. Vakavana haittavaikutuksena voi esiintyä luuytimen toiminnan vaje. Lääkettä ei saa käyttää tiineille eikä imettäville naaraille.
Ketokonazolia ei suositella sieni-infektioiden hoitoon sen aiheuttamien haittavaikutusten takia. Lufenuronia ei suositella sieni-infektioiden hoitoon, koska se ei toimi.
Sienirokotukset eivät tutkimuksissa ole osoittaneet hyötyä tartunnan hoidossa tai tartunnan ennaltaehkäisyssä.
Ympäristön puhdistus
Hoidon aikana on huolehdittava, että ympäristöstä saadaan puhdistettua kontaminoitunut materiaali mahdollisimman huolellisesti. Kaikki lelut, hoitovälineet, alustat ja kissojen kanssa kontaktissa olleet tekstiilit tulee desinfioida tai hävittää sieni-itiöiden takia. Pinnat pyyhitään vähintään kahdesti viikossa imuroinnin jälkeen.
Pintojen puhdistukseen voidaan käyttää:
–Hypokloriitti, laimennettuna 1:10-1:100 pinnasta riippuen, mitä vahvempi seos sitä paremmin se toimii. Hypokloriitilla puhdistettavassa tilassa ei saa olla eläimiä ja tila on tuuletettava huolellisesti käsittelyn aikana ja sen jälkeen kunnes pinnat ovat täysin kuivat. Ärsyttää hengitysteitä.
–Virkon-S, pakkauksen ohjeen mukaan
-Imaverol (reseptivalmiste), pakkauksen ohjeen mukaan 1:50 laimennoksena
–Oxivir, pakkauksen ohjeen mukaan
Imurointi. Jos imurissa ei ole hyvin toimivaa hepasuodinta, imurin suodattimeen voidaan suihkuttaa esim. Virkonia. Suodin on vaihettava usein. Pölypussi kannattaa vaihtaa aina imuroinnin jälkeen ja hävittää mielellään polttamalla.
Tekstiilit voidaan pestä vähintään 60 asteen lämpötilassa tai kastella kauttaaltaan edellämainituilla puhdistusaineilla.
Hoidon seuranta
Kontrollinäytteet voidaan ottaa viikon kuluttua hoitojakson päättymisen jälkeen. Jos on syytä epäillä, että hoito ei tepsi, näytteet voi ottaa jo neljän viikon kuluttua hoidon aloittamisesta ja vaihtaa tarvittaessa lääkitystä.
Jos näyte on negatiivinen, uusintanäyte otetaan noin kuukauden kuluttua edellisestä näytteestä. Jos näyte on positiivinen, hoito jatkuu ja uusi näyte otetaan kuukauden kuluttua. Vasta kaksi negativiista kuukauden välein otettua näytettä kertoo hoidon onnistumisesta.
Näyte voidaan ottaa harjaamalla kissan turkkia kolmen minuutin ajan puhtaalla hammasharjalla. Näyte suljetaan kuoreen, jossa on kissan nimi ja näytteenottopäivä. Kuori voidaan lähettää jatkotutkimukseen tai viedä klinikalle erillisessä kuoressa. Yhteen näytteeseen voidaan tarvittaessa harjata useampia kissoja (ryhmänäyte) ja näytteen voi harjata myös esim. sohvan pinnalta, jos epäillään, että puhdistus ei ole ollut riittävä.
Sienitartunnan ennaltaehkäisy
Kaikki kissalaan ulkomailta tulevat kissat pitäisi testata sienen varalta ja eristää muista kissoista, kunnes tulos on valmis. Tämä tulisi tehdä vaikka kissa olisi oireeton. Näytteenoton jälkeen (harjausnäyte) kissa on hyvä pestä paikallishoitoon tarkoitetulla shampoolla, etenkin jos kyseessä on pitkäturkkinen rotu.
Näyttelyssä kissan turkkia hoidetaan ainoastaan omilla turkinhoitovälineillä. Uudet alustat ja pesät otetaan käyttöön vasta pesun jälkeen. Näyttelyhäkit tulee puhdistaa asianmukaisesti ja huolehtia että kaikki kissojen kanssa kosketuksissa olevat materiaalit on helposti puhdistettavia.
Ulkoilevien kissojen ei pitäisi olla tekemisissä vieraiden kissojen kanssa eikä kissalassa saisi olla kissoja, jotka ulkoilevat vapaasti.
Jos kissalla todetaan sienitartunta, kissaa ei saa viedä näyttelyyn tai kissahoitolaan, kissalan jalostustoiminta keskeytetään hoidon ajaksi ja ylimääräisä vierailuja vältetään. Tartunnasta tulee aina kertoa eläinlääkärille vaikka kissaa hoidettaisiin jonkin muun sairauden takia. Näin vältetään tartuntoja muihin lemmikkeihin.
